Kävijäluku

torstai 25. heinäkuuta 2013

Vesihelmet; Iänpäivää

Vesihelmet on novellisarja, jota kirjoitan. Ensimmäinen osa on valmis ja nimeltään se on kuten otsikko sanoo; Iänpäivää.
 
 
Tämä novellisarja on vasta alussa ja saatte blogini lukijoina seurata sarjan syntyä lähietäisyydeltä. Vesihelmet sai alkunsa, kun päätin osallistua novellikisaan ja kirjoitin ensimmäisen osan Iänpäivää inspiroituneena kisasta. en kuitenkaan ehtinyt osallistua kisaan, joten ei siitä sen enempää.
 
 
 
 
Ensimmäinen novelli Iänpäivää kertoo tytöstä ja hänen mummistaan ja tarinoista, joita mummi tytölle kertoo. Mummi kertoo tytölle salaisuuksia ja tarinoita, joita tyttö lumoutuneena kuuntelee. Tarinoiden kytköksistä paljastuu mummin oma elämä, joka on tulossa päätökseensä.
 
Tyttö saa osakseen jatkaa tarinaa ja selvittää mummin salaisuudet. Ja noita salaisuuksia nuntuu löytyvän loputtomasti.
 
Novelli seuraa salaisuuksien löytymistä ja selvittämistä, sekä mummin ja tytön elämää. Novellin jounenkäänteet voivat olla hyvinkin monimutkaisia osalle lukijoista, joten pitäkäähän hatuistanne kiinni.
 
 
 

Tämä huikea novellisarja saa alkunsa tässäkin blogissa vihdoin ja viimein tämän kuun loppuunmennessä. joten sitä odotellessa, pieni maistiainen teille:

...
 
 
   Mummi oli ollut kaunis nuorena. Hän oli ollut kaunis, vaalea ja hänen silmänsä olivat olleet sinisemmät, kuin kaikki maailman vedet ja taivas yhdessä. Tuo sini oli edelleen hänen silmissään ja siellä näkyi jokainen tuskaisa menetys hänen elämästään. Jokainen kaunis ja unohtumaton hetki, jonka hän halusi jakaa, ennen kuinlähtisi jatkamaan matkaansa kauas pois tästä pahasta maailmasta, niin kuin hän sitä kutsui. Hänen silmissään näkyi myös jokainen rakkaus, jonka hän oli kokenut ja nähnyt, tuntenut ja tiennyt. Hänen silmänsä olivat sielun peilit ja hänen sielunsa oikea aarrearkku.
 
   Kun mummi oli kertonut tarinansa loppuun, hän tarjosi meille keksejä ja mehua. Veljeni Matias kyseli mummilta hänen tarinastaan ja lapsuudestaan. Mummi vastasi: "Minun lapsuuteni oli hyvä ja pitkä, mutta minun nuoruuteni on se, mistä kaikki parhaat tarinat ovat." Mummi iski silmää minulle sanan nuoruus kohdalla. Hymyilin.
 
   Mummilla oli paljon kerrottavaa. Hän tapasi kertoa hyviä tarinoita, joista suurin osa oli tositarinoita. Mummi oli ollut pienestä pitäen paras ystäväni. Oli minulla erikseen paras ystävä omanikäisissänikin, mutta kenelläkään ei koskaan tulisi olemaan sellaista sidettä, kuin minulla ja mummillani. Hän luki minua ja minä häntä.
 
   Kun tuli lähdön aika, mummi halasi minua ja veljeäni. Minun kohdallani hän kuiskasi: "Nuori kun noin olet sä, pidä kiinni elämästä." Sitten mummi saattoi meidät ovelle ja käynnistimme auton ajaen pois hiljalleen mummin pihasta.
 
 
...
 
 
Joten, tulkaa takaisin 31.7. ja pääsette lukemaan novellini kokonaan :)
 
 
 
Alan myös työstää sarjan toista osaa ja kerron siitä lisää myöhemmin! :)
 
 
 
 

 
 
 


2 kommenttia:

  1. Upeaa Lillukka!

    Kiitos, että sain olla jo esilukijoiden joukossa.
    Upeaa, syvällistä, oivaltavaa ja kypsää tekstiä!

    Anna kirjoittamisen palosi jatkua, tiedän miltä se tuntuu, kun tarina vie...

    Tiina-kummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun luit sen ensimmäisten joukossa! Ja jatkoa on luvassa kovaa kyytiä...

      Poista