Kauan odotettu: Odottamaton

Hei kaikille lukijoilleni.

 

Olen ollut toooooodella kiireinen, joten tämä on venynyt. Ja kaiken lisäksi poistin puolet tekstistä, jota olin kirjoittanut tyytymättömyyteni vuoksi.

 

Mutta pitempiä selittelemättä tässä on pieni pätkä aika alusta sarjani toista osaa: Odottamaton. Maistelkaapas rauhassa ja antakaa odotuksen kasvaa. Yritän saada kirjoitettua lisää novellia, niin, että saisin sen teille asti tänne :)

 

Ja vielä nopeat pahoittelut Tiinalle, joka oli toinen onnellinen voittaja arvonnassani, mutta joka ei ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut palkintoaa..! Toivonmukaan saat sen keskiviikkona!

 

 

Tässäpä teille:

 

 

 

 

    Kirosin mielessäni niin lujaa, että tunsin melkein maan järisevän allani kiroamisen voimasta. Samalla keräsin märät tavarani ja laitoin ne yhtä märkään laukkuuni ja kävelin sisälle ostoskeskukseen. Tunsin kävellessäni, kuinka vesi tirskahteli kenkieni sisällä, kun astuin askeleen kerrallaan kohti naistenhuonetta, joka oli puolessavälissä keskusta. Toivoin todella, ettei kukaan kovin tärkeä tai tuttu näkisi minua juuri nyt.

   Käännyin kirjaputiikin nurkalta pieneen käytävään, jossa WC tilat sijaitsivat. Nostaessani katseeni näin hänet. Hän oli todellinen, hän oli täällä. Se sama poika, joka oli uhrannut takkinsa minulle sateessa viikkoja, todennäköisesti kuukausia sitten. Ensin harhauduin katsomaan hänen silmiinsä, jotka olivat edelleen ne yhtä suloiset ja viattomat, mutta silti niin päättäväiset, joihin erehdyin kerran katsomaan ja joita en enää koskaan voi unohtaa. Sitten erehdyin katsomaan hänen suutaan, joka kääntyi hieman vinoon, söpöön hymyyn nähdessään minut. Katsoin myös hänen hiuksiaan, jotka oli vedetty sivulle geelillä. Katsoin kokonaisuutta, joka oli virheettömän täydellinen.

   Sitten palasin maan pinnalle ja ymmärsin miltä näytin. Housuni olivat rikki ja likaiset. Olin aivan märkä, kuten viime tapaamiskerrallammekin ja aamuinen hiustenlaittoni ja meikkaamiseni olivat huuhtoutuneet puoliksi pois. Katsoin itseäni ja katsoin poikaa. Suuni vääristyi irvistykseen ja samalla hetkellä poika purskahti nauruun.

   Loukkaannuin hieman, mutta olisin todennäköisesti itsekin nauranut, ellei tämä olisi ollut kauan odottamani, mitä epätäydellisimmin mennyt hetki. Poika jatkoi nauramistaan ja aloin epäillä, oliko tämä edes sama poika. Poika yritti ryhdistäytyä, mutta purskahti uudelleen nauruun, jolloin minä käännyin ympäri ja päätin etsiä WC:n jostain muualta. En kerinnyt, kuin seuraavaan välikköön, jonka unohdin olevan tyhjä, kun poika seurasi perässäni ja tukki pienen hämärän käytävän niin, etten päässyt pois. Katsoin muualle vaivaantuneena. Poika käveli lähemmäs hitaasti ja hiljaa, sanomatta yhtään mitään. Hän tuli niin lähelle, että ylsi koskemaan minua. Hän liu’utti kätensä käsivarsiani pitkin alhaalta ylös ja haki samalla katsettani.

 

 

 

Tällaista on siis luvassa ;)

 

Jaksakaa vielä odottaa vähän aikaa :)

 

 

Kiitos, kun luit blogini!!!